On hyvin tyypillistä, että varsinkin ilmailualalla aloitetaan sieltä, mihin päästään. Minun tapauksessani kyseessä oli halpalentoyhtiö, johon hain ja pääsinkin heti ensimmäisellä yrittämällä. Tämä jo ehkä itsessään kertoo paljon, mutta itse koin tilaisuuteni tulleen kun työtarjous ilmestyi sähköpostiini. Miksipä ei, mitä minulla on menetettävää? Päinvastoin, tulisin saamaan kallisarvoista kokemusta alalta. Tiesin jo hakuvaiheessa, että mikäli yhtiöön pääsisin, olisi työpaikka kuitenkin vain tilapäinen ja jatkaisin uraani muissa yhtiöissä tilanteen mukaan.
Hain yhtiöön heidän nettisivujen kautta. Kyseessä oli toinen hakemukseni, sillä heitä ennen hain toiseen, huomattavasti kansainvälisempään yhtiöön. Tiesin kuitenkin jo arviointipäivässä, että suoritukseni ei ollut lähelläkään heidän kriteerejään. Asia oli minulle ok, kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen lentoyhtiö, johon hain, joten suoraan sanottuna, en olisi itsekään itseäni palkannut. Joten katse seuraavaan vaihtoehtoon. Hakemus vetämään ja vastausta odottelemaan.
Hyvin pian sain vastauksen ja kutsun arviointipäivään. Jo hakuvaiheessa pyydettiin minulle sopivin haastatteluaika ja -paikka. Kutsun saatuani en voinut uskoa sitä. Sain toisen mahdollisuuteni, joten päätin antaa kaikkeni ja katsoa mitä tuleman pitää. Tässä vaiheessa olin jo hyvin tietoinen kyseisen lentoyhtiön maineesta ja tavasta kohdella henkilökuntaa, mutta ehkä hieman turhan naiivinakin, päätin silti katsoa miten käy. Joten hyväksyin kutsun ja aloitin valmistelut haastatteluun. Luin yhtiöstä paljon tietoa; heidän konetyypeistä, kohteista, taustoista, historiasta jne. Koin olevani valmis ja päätin, että kävi miten kävi, olisin ainakin yrittänyt parhaani.
Arviointipäivä ja haastattelu menivät hyvin. Päivä koostui yhtiön esitelmästä (läpikävimme yhtiön perustiedot, millainen prosessi olisi edessä, palkkaus, koulutus, mitä työ pitää sisällään jne), jonka jälkeen vuorossa oli englanninkoe ja lopuksi 1:1 haastattelu. Koin kokeen todella helpoksi, muutama ei läpäissyt mutta suurin osa meistä läpäisi ongelmitta. Itse haastattelu oli myös lyhyt ja helppo. Muutama peruskysymys, kuten miksi haluat lentoemännäksi, oletko valmis muuttamaan työn perässä mihin maahan/kaupunkiin vain, osaatko uida jne. Eli ei todellakaan mitään liian vaikeita kysymyksiä, joka kieltämättä sai miettimään kuvittelinko vain vai oliko haastattelu todellakin näin helppo.
N. viikon päästä Suomessa lomaillessani sain lentoyhtiöltä sähköpostia: minut oli valittu yhtiöön! Kieltämättä tämä oli yksi ikimuistoisimmista päivistä, olin viimeinkin matkalla kohti unelmauraani. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä tuleman piti ja totta puhuen, ehkä parempi näin. Koulutus ja koko prosessi alusta loppuun siihen pisteeseen kun saavuin kotikentälleni ei ollut helppo. Koulutus jo itsessään oli vaikea ja vaati kyllä osansa. Minut laitettiin toukokuussa alkavalle kurssille Saksaan. Lensin siis yhtiön piikkiin Saksan Hahniin, jossa asuimme muiden kurssilaisten kanssa 6 viikkoa. Koulutuskeskuskessa oli myös muita kursseja ja meidän jälkeen aloitti ainakin 3 muuta kurssia. Eli alalle haluavia uusia emoja löytyi kiitettävästi. Mainittakoon vielä, että meidän koulutuskeskuksen lisäksi lentoyhtiö koulutti ja kouluttaa edelleenkin ympäri Eurooppaa.
Kurssi kesti tosiaan 6 viikkoa. Lentoemännän koulutus sisältää lentoyhtiöstä riippumatta mm. ensiapukoulutuksen, lentokonetyyppi-koulutuksen (mikäli useampi eri konetyyppi, jokainen läpikäydään tarkkaan), eri hätätilanteiden läpikäynnit (näihin tarkat ohjeistukset ja säännöt) mukaan lukien hätälaskeutuminen niin maalle kuin veteenkin, safety demon opettelu, erilaisten tulipalojen sammuttaminen jne jne. Kurssi koostuu niin teoriasta kuin käytännön harjoittelustakin. On tyypillistä, että teorian jälkeen asiat läpikäydään simulaattorissa ns practical koulutuksena. Pääset siis sammuttamaan tulta, elvyttämään, pelastamaan lapsen savulla täytetystä "koneesta", evakuoimaan, valmistautumaan hätälaskeutumiseen jne. Toisin sanoen, sinusta loihditaan turvallisuuden ja ensiavun ammattilainen. Aiheita on paljon ja aikaa vain 4-6 viikkoa riippuen lentoyhtiön koulutusohjelmasta. Päivät ova myös pitkiä ja testejä ja kokeita päivittäin. Tällä varmistetaan, että teet kotiläksysi ja opiskelet myös vapaa-ajallasi tuntien välissä. Tämä tarkoittaa kaikessa ihanuudessaan sitä, että menet nukkumaan ja heräät lentoyhtiön manuaali/ohjeistukset kädessä... Houkuttelevaa vai mitä? Mutta se olo kun kaikki se ahkeruus ja kova työ palkitaan, sitä ei voi edes sanoin kuvailla. Kurssin päätteeksi onkin luvassa wing ceremony. Kaikki se informaatio mitä olet päähäsi päntännyt viikkotolkulla palkitaan ja saat viimeinkin siivet. Tilaisuus on ikimuistoinen. Nimi nimeltä kutsutaan eteen, jossa sinulle ojennetaan kurssitodistus, sekä, mikä tärkeintä, siipesi. Katsohan tarkkaan seuraavan kerran kun lennät: jokainen lentoemäntä ja stuertti kantaa siipiään ylpeydellä, ne on ansaittu kovalla työllä.
Koulutuksen päätyttyä meidät kaikki lennätettiin ympäri Eurooppaa kotikentillemme, jossa saimme viettää ansaitun pidennetyn vapaan viikonlopun ennen töiden alkamista. Itse päädyin Liverpooliin. Kotikenttäni oli pieni mutta sympaattinen. Meidän porukka Liverpoolissa tunsi ja tiesi kaikki toisensa ja meidät uudet otettiin todella lämpimästi vastaan. Meille näytettiin ja opetettiin kaikki mahdollinen, miten basessa toimitaan ja asiat hoidetaan. Hyvin pian pääsin kärryille ja opein talon tavoille. Olin kaikenkaikkiaan yhtiössä n.10 kuukautta. Sain nimittäin työtarjouksen toisesta lentoyhtiöstä, jossa koin, että voisin oikeasti päästä jälleen eteenpäin työkuvioissani ja saada lisää kokemusta. Näihin aikoihin olin jo päättänyt, että jonain päivänä olisin töissä yhtiössä, jossa pääsisin myös matkustamaan ja tekemään kaukolentoa. Ja nyt 3 vuotta myöhemmin olen viimeinkin päässyt tavoitteeseeni.
Yhtiö opetti minulle paljon ja jaksan yhä uskoa, että ilman tätä kokemusta en olisi päätynyt sinne missä olen nyt. Tulen ehdottomasti kertomaan tarinaan jatkoa, jossa läpi käyn tarkemmin miksi ja miten päädyin seuraavaan lentoyhtiööni ja miten sen kautta lopulta päädyin välivuoden jälkeen nykyiseen yhtiöön.
Toivottavasti tykkäsitte ja kuten lupasin, tulen kertomaan lisää tarinoita työhöni liittyen, sekä tulen jakamaan omiin kokemuksiini pohjautuvia vinkkejä lentoemännäksi haluaville. Pahoittelut kuvien laadusta, kuvat on otettu vuosia sitten silloisella puhelimella.. :)
- Tiia
Seuraava postaus: 15.2.2019 // Ihonhoitotuotteeni
Hain yhtiöön heidän nettisivujen kautta. Kyseessä oli toinen hakemukseni, sillä heitä ennen hain toiseen, huomattavasti kansainvälisempään yhtiöön. Tiesin kuitenkin jo arviointipäivässä, että suoritukseni ei ollut lähelläkään heidän kriteerejään. Asia oli minulle ok, kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen lentoyhtiö, johon hain, joten suoraan sanottuna, en olisi itsekään itseäni palkannut. Joten katse seuraavaan vaihtoehtoon. Hakemus vetämään ja vastausta odottelemaan.
Hyvin pian sain vastauksen ja kutsun arviointipäivään. Jo hakuvaiheessa pyydettiin minulle sopivin haastatteluaika ja -paikka. Kutsun saatuani en voinut uskoa sitä. Sain toisen mahdollisuuteni, joten päätin antaa kaikkeni ja katsoa mitä tuleman pitää. Tässä vaiheessa olin jo hyvin tietoinen kyseisen lentoyhtiön maineesta ja tavasta kohdella henkilökuntaa, mutta ehkä hieman turhan naiivinakin, päätin silti katsoa miten käy. Joten hyväksyin kutsun ja aloitin valmistelut haastatteluun. Luin yhtiöstä paljon tietoa; heidän konetyypeistä, kohteista, taustoista, historiasta jne. Koin olevani valmis ja päätin, että kävi miten kävi, olisin ainakin yrittänyt parhaani.
Arviointipäivä ja haastattelu menivät hyvin. Päivä koostui yhtiön esitelmästä (läpikävimme yhtiön perustiedot, millainen prosessi olisi edessä, palkkaus, koulutus, mitä työ pitää sisällään jne), jonka jälkeen vuorossa oli englanninkoe ja lopuksi 1:1 haastattelu. Koin kokeen todella helpoksi, muutama ei läpäissyt mutta suurin osa meistä läpäisi ongelmitta. Itse haastattelu oli myös lyhyt ja helppo. Muutama peruskysymys, kuten miksi haluat lentoemännäksi, oletko valmis muuttamaan työn perässä mihin maahan/kaupunkiin vain, osaatko uida jne. Eli ei todellakaan mitään liian vaikeita kysymyksiä, joka kieltämättä sai miettimään kuvittelinko vain vai oliko haastattelu todellakin näin helppo.
N. viikon päästä Suomessa lomaillessani sain lentoyhtiöltä sähköpostia: minut oli valittu yhtiöön! Kieltämättä tämä oli yksi ikimuistoisimmista päivistä, olin viimeinkin matkalla kohti unelmauraani. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä tuleman piti ja totta puhuen, ehkä parempi näin. Koulutus ja koko prosessi alusta loppuun siihen pisteeseen kun saavuin kotikentälleni ei ollut helppo. Koulutus jo itsessään oli vaikea ja vaati kyllä osansa. Minut laitettiin toukokuussa alkavalle kurssille Saksaan. Lensin siis yhtiön piikkiin Saksan Hahniin, jossa asuimme muiden kurssilaisten kanssa 6 viikkoa. Koulutuskeskuskessa oli myös muita kursseja ja meidän jälkeen aloitti ainakin 3 muuta kurssia. Eli alalle haluavia uusia emoja löytyi kiitettävästi. Mainittakoon vielä, että meidän koulutuskeskuksen lisäksi lentoyhtiö koulutti ja kouluttaa edelleenkin ympäri Eurooppaa.
Kurssi kesti tosiaan 6 viikkoa. Lentoemännän koulutus sisältää lentoyhtiöstä riippumatta mm. ensiapukoulutuksen, lentokonetyyppi-koulutuksen (mikäli useampi eri konetyyppi, jokainen läpikäydään tarkkaan), eri hätätilanteiden läpikäynnit (näihin tarkat ohjeistukset ja säännöt) mukaan lukien hätälaskeutuminen niin maalle kuin veteenkin, safety demon opettelu, erilaisten tulipalojen sammuttaminen jne jne. Kurssi koostuu niin teoriasta kuin käytännön harjoittelustakin. On tyypillistä, että teorian jälkeen asiat läpikäydään simulaattorissa ns practical koulutuksena. Pääset siis sammuttamaan tulta, elvyttämään, pelastamaan lapsen savulla täytetystä "koneesta", evakuoimaan, valmistautumaan hätälaskeutumiseen jne. Toisin sanoen, sinusta loihditaan turvallisuuden ja ensiavun ammattilainen. Aiheita on paljon ja aikaa vain 4-6 viikkoa riippuen lentoyhtiön koulutusohjelmasta. Päivät ova myös pitkiä ja testejä ja kokeita päivittäin. Tällä varmistetaan, että teet kotiläksysi ja opiskelet myös vapaa-ajallasi tuntien välissä. Tämä tarkoittaa kaikessa ihanuudessaan sitä, että menet nukkumaan ja heräät lentoyhtiön manuaali/ohjeistukset kädessä... Houkuttelevaa vai mitä? Mutta se olo kun kaikki se ahkeruus ja kova työ palkitaan, sitä ei voi edes sanoin kuvailla. Kurssin päätteeksi onkin luvassa wing ceremony. Kaikki se informaatio mitä olet päähäsi päntännyt viikkotolkulla palkitaan ja saat viimeinkin siivet. Tilaisuus on ikimuistoinen. Nimi nimeltä kutsutaan eteen, jossa sinulle ojennetaan kurssitodistus, sekä, mikä tärkeintä, siipesi. Katsohan tarkkaan seuraavan kerran kun lennät: jokainen lentoemäntä ja stuertti kantaa siipiään ylpeydellä, ne on ansaittu kovalla työllä.
Koulutuksen päätyttyä meidät kaikki lennätettiin ympäri Eurooppaa kotikentillemme, jossa saimme viettää ansaitun pidennetyn vapaan viikonlopun ennen töiden alkamista. Itse päädyin Liverpooliin. Kotikenttäni oli pieni mutta sympaattinen. Meidän porukka Liverpoolissa tunsi ja tiesi kaikki toisensa ja meidät uudet otettiin todella lämpimästi vastaan. Meille näytettiin ja opetettiin kaikki mahdollinen, miten basessa toimitaan ja asiat hoidetaan. Hyvin pian pääsin kärryille ja opein talon tavoille. Olin kaikenkaikkiaan yhtiössä n.10 kuukautta. Sain nimittäin työtarjouksen toisesta lentoyhtiöstä, jossa koin, että voisin oikeasti päästä jälleen eteenpäin työkuvioissani ja saada lisää kokemusta. Näihin aikoihin olin jo päättänyt, että jonain päivänä olisin töissä yhtiössä, jossa pääsisin myös matkustamaan ja tekemään kaukolentoa. Ja nyt 3 vuotta myöhemmin olen viimeinkin päässyt tavoitteeseeni.
Yhtiö opetti minulle paljon ja jaksan yhä uskoa, että ilman tätä kokemusta en olisi päätynyt sinne missä olen nyt. Tulen ehdottomasti kertomaan tarinaan jatkoa, jossa läpi käyn tarkemmin miksi ja miten päädyin seuraavaan lentoyhtiööni ja miten sen kautta lopulta päädyin välivuoden jälkeen nykyiseen yhtiöön.
Toivottavasti tykkäsitte ja kuten lupasin, tulen kertomaan lisää tarinoita työhöni liittyen, sekä tulen jakamaan omiin kokemuksiini pohjautuvia vinkkejä lentoemännäksi haluaville. Pahoittelut kuvien laadusta, kuvat on otettu vuosia sitten silloisella puhelimella.. :)
- Tiia
Seuraava postaus: 15.2.2019 // Ihonhoitotuotteeni
Kommentit
Lähetä kommentti